Grace Ndiritu: PoriPostModern | Porin taidemuseo
Ndiritun näyttelyssä on hänen omien teosten lisäksi myös suuri valikoima museon kokoelmateoksia sekä Mike Kelleyn elokuva. Näyttelyssä liikutaan ilman kenkiä.
Brittiläis-kenialaisen (Maasai Kikuyu) kuvataiteilijan Grace Ndiritun näyttely ottaa haltuun taidemuseon kaikki näyttelytilat.
PoriPostModern-näyttely on kokonaisvaltainen katsaus Grace Ndiritun henkistä ja poliittista yhdistävään tuotantoon. Hän tarkastelee taiteessaan museoinstituution käytänteitä, kuten kokoelmien muodostumista, tutkien näyttelysuunnittelun ja -arkkitehtuurin olemusta eräänlaisena henkisyyden teknologiana. Teoskokonaisuudessa on mukana liikkuvaa kuvaa, installaatiota ja tekstiilejä. Näyttelyssä postmodernismi ei näy niinkään taiteen tyylisuuntana, vaan pikemminkin estetiikkana tai yhteiskunnallisena ajanjaksona, jonka vaikutukset kantavat myös tähän päivään.
Näyttelyä varten Ndiritu on koonnut kaksi taidemuseon kokoelmia hyödyntävää kokonaisuutta. Isoon näyttelyhalliin toteutetaan versio Ndiritun installaatiosta The Temple, joka toimii modernistisena näyttelyarkkitehtuurina ja spirituaalisena yhteisenä tilana. Teos sisältää taiteilijan poliittisiin kansalaisliikkeisiin viittaavia tekstiiliteoksia, teoksia ja arkistovalokuvia taidemuseon kokoelmista, viherkasveja sekä valikoiman postmodernin ajan kalusteita, mm. Artekista ja Raili ja Reima Pietilältä. Yhdessä nämä muodostavat veistospuiston kaltaisen tilan.
Taidemuseon Siipeen Ndiritu on valinnut teoksia Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmasta sekä Villa Mairea -säätiön kokoelmasta. Teoksia varten taiteilija on suunnitellut erityisen huoneen, jonka inspiraationa on ollut Aino ja Alvar Aallon vuonna 1939 Gullichsenin perheelle suunnittelema Villa Mairea.
Näyttelyssä nähdään myös Ndiritun uusi liikkuvan kuvan teos The Rehearsal. Porin taidemuseo on toiminut teoksen osatuottajana. Teos tarkastelee massiivista kollektiivista surua, jonka syynä on pettymyksemme poliitikkoihin, uskonnollisiin johtajiimme ja pankkiireihin, sekä sitä, kuinka meidän on tätä sietääksemme luotava uudenlaisia yhteisöjä ja perheitä. Ndiritun elokuvan rinnalla nähdään yhdysvaltalaistaiteilija Mike Kelleyn (1954–2012) teos The Judson Church Horse Dance (2010), josta hän löytää taiteellista ja temaattista sukulaisuutta. Yhdessä elokuvat purkavat performanssin käsitettä rituaalina. Performanssi on rituaali ja päinvastoin. Näyttelyssä katsoja asettuu vuorovaikutukseen näiden rituaalien aktivoimien tilojen kanssa.
Taidemuseon veistospihalla oleva neonveistos REPAIR AND RESTITUTION tiivistää yhteen Grace Ndiritun ajattelua. Teksti, joka kääntyy vapaasti muotoon ”korjaus ja hyvittäminen”, kutoo yhteen historiallisia aikakausia ja vaihtelevia maantieteellisiä alueita. Sanat avaavat mahdollisuuden uudelleenarvioida museoiden omaa historiaa ja paikkaa nykymaailmassa.
Ndiritulle näyttely on kokonaistaideteos, jossa museo nähdään rituaalisena, elävänä yhdessä jaettuna tilana. Yleisö ja museon henkilökunta liikkuvat näyttelyssä taiteilijan ohjeistuksen mukaan ilman kenkiä. Tämä kutsuu yleisöä kohtaamaan taiteen ja museotilan ainutkertaisella ja totutusta poikkeavalla tavalla.
Näyttely tarjoaa tilan kokoontua ja toimii tapahtumapaikkana monimuotoiselle yleisöohjelmalle, kuten keskusteluille ja vierailuesityksille.
Näyttelyä tukee Museovirasto.
Erityiskiitos teoslainoista Villa Mairea -säätiölle.
Alkuperäinen arkistokuva: Satakunnan Kansan kuvakokoelmat, Satakunnan Museo.